Terveyttä, hyvinvointia ja liikuntaa

Jätin seuraavat kaksi talousarvioaloitetta kaupunginvaltuustossa 27.2.  pidetyssä kokouksessa. Aloitteet puhukoot puolestaan. Olen seuraavan kerran valtuustossa vasta kuukauden päästä, joten omat aloitteeni piti jättää jo tänään. Budjettineuvotteluissa veri sitten punnitaan.

Talousarvioaloite hyvinvointi- ja sen myötä terveyserojen kaventamiseksi

Julkisuudessa kannetaan jatkuvasti huolta kansanterveydestä; ihmisten psyykkisestä ja fyysisestä terveydestä. Edellä mainitut asiat korostuvat erityisesti vähävaraisimpien kohdalla. Järjestelmä siirtyy koko ajan yhä vahvemmin sairauksien hoitoon hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sijaan.

Outi Alanko-Kahiluodon ja kolmen muun valtuutetun lokakuussa 2011 jättämä aloite selvittää mahdollisuudesta ottaa käyttöön työttömien liikuntapalveluihin oikeuttava maksusitoumus tai liikuntakortti ei ole edennyt selvitystä pidemmälle.
Liikunta on yksi merkittävimmistä ihmisten yleisterveydentilaan vaikuttavista tekijöistä. On tärkeää, että kaupunki kannustaa liikuntaan ja että liikunnasta tehdään mahdollista kaikille tiputtamalla siitä koituvia kuluja tai vaihtoehtoisesti kompensoimalla niitä. Työssäkäyvillä ihmisillä on pääsääntöisesti varaa valita harrastuksensa melko vapaasti ja lisäksi työpaikan kautta on usein mahdollista saada liikuntaseteleitä, jotka tekevät harrastamisesta halvempaa. Heillä on myös käytössään työterveyshuolto, jossa ennaltaehkäisevät palvelut ovat hyvällä mallilla.

Toisin on vähävaraisten kohdalla. Toimeentulotuessa urheilemiseen tarkoitetut varat on sisällytetty perusosaan, joka on suuruudeltaan yksin asuvan aikuisen kohdalla 477,26 euroa. Tämän summan pitää siis riittää kaikkiin jokapäiväisiin menoihin, kuten
ruokaan, liikkumiseen ja vaatteisiin. Toisin sanoen on selvää, ettei perusosasta todellisuudessa riitä kummoisesti rahaa harrastuksiin.

Liikuntaharrastusten on todettu vaikuttavan positiivisesti muiden muassa itsetuntoon, mielialaan ja lisäksi ne auttavat ylläpitämään sekä rakentamaan sosiaalisia suhteita. Vähävaraisten liikuntaharrastusten tukeminen on aito ”kaikki voittavat” -tilanne. Se kyllä synnyttäisi välittömiä lisäkustannuksia, mutta pidemmällä tähtäimellä se erittäin todennäköisesti säästäisi varoja tukemalla ihmisten aktiivisuutta, mikä parantaa tuen saajien mahdollisuuksia päästä pois toimeentulotuen piiristä. Ja mikä tärkeintä, liikuntaharrastusten tukeminen parantaa ihmisten hyvinvointia, jonka pitäisi jo itsessään olla kaiken politiikan tavoitteena, ja johon kunnan perustehtävät perustuvat.

Koska juhlapuheet eivät edistä kenenkään mahdollisuuksia hyvään tai edes siedettävään elämään, esitän, että kaupunki varaa vuoden 2014 budjetistaan riittävästi varoja myös työttömien ja toimeentulotuella elävien kaupunkilaisten urheiluharrastusten mahdollistamiseksi joko maksusitoumuksella tai liikuntakortilla, joka meille kaupunginvaltuutetuillekin jaettiin.


Talousarvioaloite hyvän taloudenpidon edistämiseksi sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamiseksi

Palveluihin on varattava rahaa tarpeiden mukaan. Viihtyisät koulut, ruuhkattomat päiväkodit, aukinaiset kirjastot ja nuorisotalot, toimivat kulttuuripalvelut sekä terveysasemat, joihin pääsee kun on tarve, maksavat itsensä takaisin ihmisten terveytenä ja hyvinvointina ja parantavat meidän helsinkiläisten elämää.

Ei ole hyvää taloudenpitoa tehdä sellaista talousarviota, josta kaikki tietävät ettei se pidä. Ainoa tavoite alibudjetoinnille onkin jatkuvan kuvitteellisen leikkaustarpeen luominen. On vaikea nähdä, miten palvelumme paranisivat tai toiminta tehostuisi sillä, että hoitohenkilökunta työskentelee juustohöylä toisessa kädessä. Sairauksien ja sosiaalisten ongelmien huono hoitaminen ei myöskään pitkässä juoksussa ole edullisempaa kuin niiden asiallinen hoitaminen. Vuonna 2012 sosiaali- ja terveystoimen menot oli budjetoitu 57 milj. € alakanttiin.

Menojen budjetoiminen lähtökohtaisesti alakanttiin, aiheuttaa kaupunkilaisille epävarmuutta palvelujen saatavuudesta sekä lisäpaineita ja eettisiä ongelmia henkilökunnalle, joka joutuu miettimään budjettia eikä asukkaiden hyvinvointia. Voidaan myös kysyä, miten alibudjetointi vaikuttaa sijaisten palkkaamiseen tai tyhjien virkojen täyttämiseen.

Tällainen tahallinen liian pienen talousarvion tekeminen on helsinkiläisten harhaanjohtamista, eikä sitä pidä hyväksyä. Alibudjetoinnista on päästävä eroon sekä tulevissa strategioissasuunnitelmissa että budjettineuvotteluissa.

Edellä mainittujen asioiden valossa esitän, että Helsingin kaupunki varaa vuoden 2014 talousarvioon varoja sosiaali- ja terveyspalveluihin inflaatiokorjattujen toteutuneiden lukujen perusteella ja väestönkasvun huomioiden. Pienennykset määrärahoihin olisi perusteltava toimintojen todellisella tehostumisella, kuten uuden teknologian käyttöönotolla, uusilla työprosesesseilla, pienentyneillä asiakasmäärillä tai vastaavilla.