Palveluseteleitä ja torneja

Otsonvalokuva tornihotellin Tukholmalaisesta vastineesta

Kaupunginvaltuusto 15.5. käsitteli mediaseksikästä tornitaloa ja vähemmän kiihottavia palveluseteleitä. Ensimmäisessä oli kysymys kaavoitusvallan alistamisesta sijoittajien painostukselle. Jälkimmäisessä peruspalveluiden järjestämisestä bisneksen ehdoilla. Alla puheenvuoroni ja ponteni.

Palveluseteleiden vakinaistaminen on täysin järjetöntä kun kokeilu on vielä varsin kesken. On selvää, että kyseessä on ideologinen päätös liike-elämän suosimiseksi. Myös kaupungin henkilökunta suhtautuu kriittisesti palvelusetelin käytön vakinaistamiseen ja siihen, että asiasta päätetään lautakuntien tasolla. Päätöksenteko ei ole avointa, kuten täällä valtuustossa.

Palvelusetelin käytöstä aiheutuvia välillisiä hallinnon kuluja sekä oman henkilöstön tekemää työmäärää ei ole kyetty todentamaan palvelusetelin kokeiluhankkeissa eikä myöskään toiminnan kokonaisvaltaista taloudellista vaikutusta.

Palvelusetelijärjestelmän pitäisi täydentää palvelutarjontaa tilapäisesti ja vain jos oma palvelutuotanto ei riitä kattamaan palvelun tarvetta kuten suun terveydenhuollossa. Kaupungin oman palvelutuotannon pitkäjänteinen ja kokonaisvaltainen kehittäminen ja riittävät resurssit ovat kaupunkilaisten kannalta turvallisin sekä oikeudenmukaisin tapa järjestää helsinkiläisten tarvitsemat palvelut.

Vakinaistamisessa on vaarana edistää kaupunkilaisten sosiaalisen eriarvoisuuden kasvua ja palvelujen eriytymistä tulojen perusteella. Setelijärjestelmä on luonteeltaan sellainen. Miksi kukaan muu kuin Kokoomus hyväksyy palvelusetelin vakinaistamisen on minulle vaikeaa ymmärtää. Näin kuitenkin on. 

Siksi tarvitsemme vakuuksia kaupunkilaisten hyvinvoinnille ja sen takia olen tehnyt kaksi pontta. Toivon, että kaikki helsinkiläisten hyvinvoinnista välittävät valtuutetut kannattavat niitä.

Ponsi 1:
Valtuusto edellyttää, että palveluseteleiden vakinaistaminen ei hidasta kaupungin oman palvelutuotannon laajentamista tai kasvata setelien käytöstä aiheutuvia kustannuksia.

Ponsi 2:
Valtuusto edellyttää myös, että palvelusetelissä asiakkaan omavastuuosuudella on katto, joka on enimmillään kunnallisen asiakasmaksun suuruinen. Rahoitettavat palvelut eivät saa tulla olennaisesti kunnan vastaavan tasoisen palvelun hintaa kalliimmaksi. Samalla omien palvelujen hinnoittelu pitää saada vertailukelpoiseksi setelillä rahoitettavan palvelun palveluketjut- ja kokonaisuudet huomioiden.

Kumpikaan ponteni ei mennyt läpi. Ensimmäinen sai 40 ääntä ja toinen 35. Enemmän kuin vastaääniä, mutta läpimeno olisi edellyttänyt 43 ääntä.