Innovaatiosta ja politiikasta.

Politiikkaan tarvitaan toivoa! Vastauksena EU:n kriisiytymiseen, pankkikriisiin, eriarvoisuuteen, ympäristöuhkiin, palveluiden yksityistämiseen ja populismin nousuun tarvitsemme lupauksen paremmasta tulevaisuudesta. Nyt sitä antaa lähinnä oikeisto, joka käsitekikkailulla ja rakenteita purkamalla murentaa hyvinvointivaltion rakenteita.

Politiikasta on tehtävä kiinnostavampaa ja osallistavampaa. Sen on annettava toivoa paremmasta. Se on tämän päivän politiikassa harvinaista. Puhe maailman muutamisesta on nykyisin enemmän läsnä startup-skenessä kuin politiikassa. Samalla edistykselliset yhteiskunnalliset liikkeet ovat Euroopassa heikompia kuin aikoihin. Silti koko yhteiskunnan tasolla niin taloudellinen kuin poliittinen valta ovat edelleen huomattavan keskittyneitä. Internet ei ole mullistanut asiaa, vaikka monet liikkeet ovatkin sen aikana muuttaneet maailmaa.

Toimittaja Pontus Purokuru kiteytti osuvasti ajan henkeä:

Slush on paikka, jossa tulevaisuus on vielä olemassa. Se on paikka, missä kapitalismiin ja kasvuun uskotaan. Aikaisemmin maailmaa muuttivat röyhkeät aktivistit, jotka rynnivät edelläkävijöinä luomaan yhteiskunnallisia prototyyppejä, uusia elämänmuotoja ja sosiaalisia innovaatioita. Nyt heidän paikkansa tarinankerronnassa ovat ottaneet startup-yrittäjät.

Myös politiikan kannalta yksi kiinnostavimmista vaalipaneeleista, johon olen näiden kuntavaalien alla osallistunut, oli Otaniemessä järjestetty kestävään kasvuun, eli “sustainabilityyn”, keskittynyt paneeli.

Kun kuritalous määrittää yhteiskuntaa, sosiaalipolitiikka ja poliittista mielikuvitusta, myös ajattelu lamaantuu. On vaikea luoda uskoa tulevaisuuteen talouden ja ajattelun sekä radikaalien innovatiivisten poliittisten ideoiden taantumassa. Onnistuneimmin sitä tekevät paraikaa pienet yritykset, jotka tähtäävät suuriksi.

Monilla niistä on vahva maailman muuttamisen eetos, toiset tietysti sanovat suoremmin tähtäävänsä suuriin rikkauksiin. Usein inhimmillinen vuorovaikutus, vertaistoiminta ja verkostot ovat se yhdistävä tekijä näissä yrityksissä sekä niiden tuotteissa, markkinoinnissa että yhä enemmissä määrin myös rahoituksessa. Nämä ovat monella tapaa samat piirteet, jotka mahdollistavat menestyvien poliittisten liikkeiden onnistumisen. Demokratian kannalta osakeyhtiömuoto ei tietysti ole yhtä optimaalinen kuin osuuskunta, mutta mieluummin julkisen vallan ympärille paljon pientä yritystä kuin merkittävää yhtiövaltaa ja finanssisektorin ehdoilla tapahtuvaa toimintaa.

Hallitukset eri puolilla maailmaa ykistyistävät tai ovat yksityistäneet tavalla, joka suosii perinteisiä vallanpitäjiä ja suuryrityksiä. Suomessa pyrkimys on pakkoyhtiöittää ja yksityistää julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita sekä leikata kolme miljardia muun muassa vanhuspalveluista ja nuorten psykiatriasta.

Heikentämällä julkisten palveluiden rahoitusta legitimoidaan yksityisen sektorin suuryrityste markkinavaltauspyrkimyksiä. Yrityksillä ei tällöin välttämättä ole kannustimia uusiin innovaatioihin. Sen sijaan esimerkiksi olemassa olevaa valinnanvapautta ja julkisen sektorin järjestämisvastuuta korostava valinnanvapaus.fi mainostaa nimenomaan pyrkivänsä uusiin innovaatioihin.

Hallituksen niin sanottu valinnanvapausmalli – eli terveysbisneksen yksityistämishanke – on vielä täysin kesken. Hallituksen suunnitelman mukaan sote-keskuksia perustavien yritysten on pystyttävä tarjoamaan niin laaja valikoima palveluita, että vain suuret sosiaali- ja terveysalan yritykset voivat osallistua kilpailuun. Tämä luo tilanteen, jossa riskisijoittajien omistamat tai pörssilistautuneet terveysfirmat ostavat pienet paikalliset kilpailijansa pois markkinoilta. Siitä on innovaatio kaukana, kun lyhytnäköisesti pyritään rahastamaan.

Jos yksityistä sektoria halutaan osallistaa enemmän sosiaali- ja terveyspalveluihin, olisi huomattavasti järkevämpää, että julkinen sektori tekisi yhteistyötä teknologiafirmojen, startuppien ja vastaavien kanssa kuin antaa valta isoille yhtiöille tai luoda malli, joka antaa niiden määrittää markkinoita.

Näin ne voisivat kehittää tuottavuutta ja toisaalta suomalaista korkeateknologiaa vientiin. Suomessa terveydenhuollossa ongelma on lähinnä resurssien puute, ei kilpailun.