Automaattinen budjettisopu uhkaa demokratiaa

Kuva: wikipedia

Politiikka käsittelee käsitykseni mukaan määritelmällisesti näkemysten ristiriitoja ja yhteiskunnallisia konflikteja ja pyrkii sovittelemaan niitä. Kun väistetään näkemyseroja ei tehdä politiikkaa vaan hallinnoidaan. Helsingin kaupungin budjetista päättäminen osoittaa miten heikoissa kantimissa kunnallisdemokratia on. Muutosta parempaan ei ole odotettavissa, jos kaupungin vuoden tärkeimmän päätöksen pitäisi syntyä kaikkien puolueiden välisellä konsensuksella tai asioista äänestäminen on joidenkin mielestä dramaattista.

Niin sanottu budjettisopu on yksi esimerkki siitä miksi merkittävä osa suomalaisista kokee, ettei äänestämällä voi vaikuttaa, koska puolueet ovat niin samanlaisia. Osittain tästä syystä kuntavaalien äänestysprosentit ovat ala-arvoisia ja uhkaavat jo kansanvallan oikeutusta.

Budjettisovun merkityksen korostaminen on myös varsin naivia, sillä kokonaisuuden kannalta se on varsin merkityksetön. Siihen sitoutuminen kaikissa olosuhteissa kuitenkin estää todellisen muutoksen parempaan, eli palveluiden riittävän rahoituksen. Helsingin budjettisopimuksessa neuvoteltiin 14 miljoonan euron kohdentamisesta. Tämä on noin 3 promillea, eli 0,3 % Helsingin kaupungin 4,7 miljardin vuosibudjetista. Kaikki muu menee virkamiesten esityksen mukaisesti.

Merkittävintä Helsingin budjetin loppusummassa on, että se on valmisteltu viime vuoden budjetin eikä todellisten lukujen pohjalta. Tämä tarkoittaa, että jo tässä vaiheessa kaikki tietävät, että vuoden 2014 budjetti tulee ylittymään, etenkin sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tämä tietoinen alibudjetointi on erittäin huonoa hallintoa ja toimii leikkauspäätösten perusteluna.

Kirjoitushetkellä viimeisin toteumaennuste vuoden 2013 sosiaali- ja terveystoimen menoista on 45 miljoonaa euroa yli budjetoidun. Vuoden 2012 talousarviossa vastaavat menot budjetoitiin 57 miljoonaa euroa liian pieniksi. Sosiaali- ja terveyslautakunta on minun talousarvioaloitteeni pohjalta kesäkuussa suositellut, että “käsitellessään vuoden 2014 budjettia kaupunginhallitus korjaa menoraamia senhetkisten vuoden 2013 toteutumaennusteiden mukaisesti.” Esittäessämme korjauksia budjettiin emme siis ole yksin. Muidenkin puolueiden edustajat ovat lautakuntatasolla uskaltaneet kannattaa niitä.

Kansalaisyhteiskunnassa Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n ja lähihoitajaliitto Super ovat esittäneet kritiikkiä alibudjetointia vastaan. Tiukimman vastalauseensa on kuitenkin antanut 180 sosiaali- ja terveysalan järjestön kattojärjestö SOSTE ry, jonka yhteistyökumppani Helsinki on. Järjestö on esittänyt kysymyksen pitäisikö alibudjetointi luokitella perusturvarikokseksi?

Lainsäädäntömme lähtee siitä, että kuntien on järjestettävä palvelut tarvetta vastaavasti. Jos budjettiin tietoisesti varataan liian vähän rahaa – ei siis arvioida väärin vaan tietoisesti alimitoitetaan – perusturva, toimitaan lainvastaisesti.

Vasemmistoliiton esitykset vuoden 2014 budjettiin eivät olisi nekään suoraan lopettaneet alibudjetointia mutta olivat kompromissiehdotus siihen suuntaan. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä esitti neuvotteluissa 40 miljoonan euron lisäyksiä budjettiin ja niiden rahoittamista 0,25%:n kuntaveron korotuksella. Valtuustossa teimme pienempiä muutosesityksiä, jotta ne varmasti mahtuvat strategian 1% tuottavuustavoitteen puittesiin. Silti eräät ovat tulkinneet äänestämisen kaupungin tärkeimmästä asiakirjasta, budjetista, strategian vastaiseksi. Pöyristyttävän epädemokraattista sanon minä.

Strategiasta itsestään voi tietysti olla montaa mieltä ja esitinkin siihen muutoksia leikkausten osalta. Kun paperi on hyväksytty on sen kanssa kuitenkin elettävä. Strategia ei nykyiselläänkään kiellä budjettitoteumien huomioimista tai veronkorotuksia. Lisäksi se antaa mahdollisuuden puuttua asioihin muuttuvissa tilanteissa. Jussi Pajusen budjettiesitys toteaa:

Vuoden 2014 talousarvion toimintamenojen loppusumma vertailukelpoisilla luvuilla tarkastellen on +1,9 % vuoden 2013 ennustetta suurempi.

Kuitenkin tuottavuustavoitteen mukainen kasvukerroin, jota vähimmillään tulee käyttää on 2,5 %. Organisaatiomuutos, josta vertailukelvottomuus johtuu, on tietysti niin halutessa tulkittavissa muuttuvaksi tilanteeksi.

Vasemmistoliitossa elää vahvana ajatus siitä, että teemme ennaltaehkäisevää työtä sosiaali- ja terveyspalveluissa, varaamme välittömästi riittävästi rahaa opetukseen ja päivähoitoon. Elää myös ajatus siitä, että kompromissi joka vie kohti heikennyksiä ei ole kompromissi vaan kokoomuspolitiikan legitimointia, jolle on saatava stoppi. Stoppi saadaan sillä, että pikkuhiljaa yhä useamman on vaikea perustella itselleen miksi hyväksyy kompromissit, jotka eivät kokonaisuuden kannalta vie kohti omia tavoitteita. Helsingin valtuuston punavihreällä enemmistöllä olisi mahdollista pysäyttää kokoomuksen ylivalta. Siihen on pyrittävä.