Poliisi valehtelee tai ei tunne lakia

Olin tänään aamulla menossa ystäväni kuulustelutodistajaksi rikoskuulusteluun. Asia liittyy rasisminvastaiseen toimintaan ja sananvapauteen. Epäilty ystäväni tiedottaa itse asiasta myöhemmin, mikäli näkee sen tarpeelliseksi, joten en avaa kuulustelun tarkoitusta tässä sen enempää.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ennakkopäätöksen perusteella pitäisi kuitenkin olla päivänselvää, että ystäväni ei ole syyllistynyt rikokseen. Asiaan liittyvien ihmisoikeus- ja sananvapausnäkökulmien takia sillä on erittäin paljon yleistä mielenkiintoa. Ennakkopäätöksessä tulkinta on, että henkilöllä on oikeus kirjoittaa ja raportoida esim. mediassa rasistisista ryhmistä ja niiden edesottamuksista ja näkemyksistä ilman, että toimittajaa tai kirjailijaa tuomitaan rikoksesta. Poikkeuksena on tilanne, jossa uutisoinnin tarkoitus on selkeästi edistää rasistisen materiaalin levittämistä.

Tullessamme Pasilan poliisitalolle meitä oli vastassa Toni Pohjonen niminen poliisi, jolle ystäväni ilmoitti ottaneensa mukaan kuulustelutodistajan. Pohjonen ilmoitti, että ei käy. Hän totesi, että ”kuulustelutodistajan on lain mukaan oltava poliisi”. Kyseenalaistimme tietysti tämän pariin otteeseen, mutta Pohjonen pysyi kannassaan. Myöskään avustajan tai tukihenkilön ominaisuudessa en kuulemma voinut todistaa kuulustelua, mikä osaltaan lienee ihan oikea tulkinta, koska en ole juristi ja kuulusteltava oli täysissä ruumiin ja sielun voimissaan.

Ensimmäinen kysymys, joka Pohjosen toiminnasta herää on, miksi hän ei puhunut minulle totta esitutkintaa koskevasta lainsäädännöstä? Toinen kysymys on, täyttääkö Pohjosen toiminta rikoslain 40 luvun 9§ määritteet virkavelvollisuuden rikkomisesta, koska hän ei noudattanut kuulusteltavan oikeutta saada paikalle luotettavaa ja esteetöntä kuulustelutodistajaa?

Soitin Pohjoselle myöhemmin päivällä, jolloin hän vielä puhelimessakin väitti kieltäneensä minun toimimisen kuulustelutodistajana koska en ole poliisi ja koska laki niin sanoo. Pyysin häntä selvittämään mikä laki.

Seuraavaksi Pohjonen soitti ja väitti esitutkintalaissa säädettävän niin. Totesin, että näin ei ole. Silloin Pohjonen yritti väittää, että esitutkintalain 30§, jossa viitataan oikeudenkäymiskaaren17 luvun 43 §:n, määrittää näin. Totesin tähänkin, että näin ei ole. Kyseinen lakipykälä toteaa, että todistajan on oltava esteetön.

… Kolmas puhelu. Pohjonen myöntää puhuneensa puuta heinää, mutta on sitä mieltä, että minun on oltava kiitollinen hänen avuliaisuudestaan koska hän on itse ”selvittänyt” puhuneensa minulle paskaa. Asian voi tietysti nähdä toisinkin.

En rehellisesti sanottuna tiedä kumpi on huolestuttavampaa: se, jos kokeneelta vaikuttava kuulustelija ei tunne esitutkintalakia vai se, jos hän valehtelee surutta kuulusteltavalle ja tämän kuulustelutodistajalle, jotka molemmat tietävät poliisin olevan väärässä. Todettakoon, että varsinainen kuulusteltu ei pyytänyt paikalle toista poliisia kuulustelutodistajaksi. Kysymys, johon en itse osaa vastata ystäväni puolesta on, olisiko toinen poliisi ylipäätänsä ollut esitutkintalaissa määritettävä ”luotettava kuulustelutodistaja”. Yleensä poliisien on mahdollisissa väärinkäytöstapauksissa lähinnä ajateltu suojelevan toisiaan. Tässä tapauksessa asia on erityisen kiinnostava koska koko rikosepäily liittyy perusoikeuksiin ja EIT:stä on vastaavasta tapauksesta vapauttava päätös. Miksi koko asiaa edes tutkitaan kun oikeuskäytäntö toteaa, ettei rikosta ole.

Kolmannessa puhelussa Pohjonen keksi perusteeksi evätä minun toimiminen kuulustelutodistajana sen, että poliisi ei voinut tarkistaa esteettömyyttäni ja luotettavuuttani etukäteen. Totesin, että hän näkee tietoni avatessaan koneensa, joka hänellä joka tapauksessa on kuulusteluissa auki. Tiedustelin varmuudeksi epäilläänkö minua mistään asiaan liittyvästä, johon Pohjonen vastasi ”ei tietenkään”. Olisin siis ollut esteetön kuulustelutodistaja.

Tähän nokkela poliisiystävämme totesi, että minun tietojeni hakeminen koneelta olisi estänyt esitutkinnan suorittamisen viipymättä. Tätä voi omalta osaltaan pitää lähes huvittavana tulkintana kun käsiteltävänä oleva tapahtumakulku juontaa juurensa kesään 2012. Käymääni kolme puhelua poliisin kanssa olivat erittäin turhauttavia. Jätän silti Pohjosen vänkäämisen minun yöunistani, asioiden ymmärtämisestä ja muusta vastaavasta omaan arvoonsa. Pysykää langoilla ja hankkikaa popcornia. Tästä saattaa vielä tulla mielenkiintoista.

Lopuksi vielä tekstissä mainitut lakipykälät, ettei tarvitse googlailla.

Esitutkintalaki §30

Kuulusteltavan pyynnöstä on kuulustelussa oltava läsnä luotettava ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 43 §:n mukaan esteetön todistaja. Tutkija voi myös omasta aloitteestaan kutsua todistajan saapuville. Jollei kuulustelua voida tutkintaa vaarantamatta viivyttää, se saadaan kuulusteltavan pyynnöstä huolimatta pitää ilman todistajaa. Kahdeksaatoista vuotta nuorempaa epäiltyä ei kuitenkaan saa kuulustella ilman todistajaa, paitsi jos kuulustelussa on läsnä hänen avustajansa tai laillinen edustajansa taikka sosiaalilautakunnan edustaja. (27.6.2003/645)

Ennen kuulustelua kuulusteltavalle on ilmoitettava hänen oikeudestaan pyytää kuulustelutodistaja paikalle.

Rikoslain 40 luvun 9 §
Jos virkamies virkaansa toimittaessaan tahallaan muulla kuin edellä tässä luvussa säädetyllä tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittavavirkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos hän on syyllistynyt 1 momentissa mainittuun rikokseen rikkomalla jatkuvasti tai olennaisesti virkavelvollisuutensa ja rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.